KilpaILO kuuluu lasten urheiluunLapsi kulkee pitkän matkan nuoruuden kautta aikuisuuteen. Jokainen vanhempi haluaa silottaa oman lapsensa tietä tällä matkalla. Rajan vetäminen kannustamisen ja tukemisen, ja toisaalta liiallisen puuttumisen välillä on vaikeaa. Myös urheiluharrastuksessa.
Nuori Suomi haluaa herätellä valmentajia ja vanhempia pohtimaan, millaisia kannustajia he ovat kilpaurheilua harrastaville lapsille. KilpaILO – viestintäkampanjan avulla aikuiset voivat löytää oikean paikkansa lasten kilpaurheiluharrastuksessa.
Kilpaileminen on ehdottomasti hyvä juttu, se tarjoaa lapselle riemua ja jännitystä. Toki myös pettymyksiä ja laajan tunneskaalan eri vivahteet, jotka kuuluvat luonnollisena osana kasvamiseen.
Lapsi tarvitsee kilpaurheiluharrastuksessaan aikuisia, mutta parhaimmillaan lapsi nauttii kilpailemisesta ilman aikuisten asettamia paineita.
Aikuiset ratkaisevat kilpailemisen ilmapiirin
”Vanhempien pääasiallinen tehtävä on huolehtia lastensa fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Harrastamisessa tämä tarkoittaa käytettävissä oloa. Vanhemman tulee olla hereillä lapsensa harrastamisen suhteen. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän aikuisen läsnäoloa tarvitaan, mutta myös irrottautuminen lapsen harrastuksesta on tärkeää, jotta lapsen kilpaurheiluharrastuksesta ei tule aikuisten harrastusta”, muistuttaa psykologi Tuovi Keränen.
Yksi pohdittava seikka on se, kuinka paljon lapsen harrastuksessa vanhempien on syytä olla läsnä. Yksiselitteistä ohjetta on vaikea antaa, mutta tässäkin kannattaa kuunnella lapsen ääntä. ”On hyvin lapsikohtaista kuinka vanhempien läsnäolo harjoituksissa tai kilpailuissa koetaan. Turvallisuuden tunne on tärkeintä. Jos lapsi tai nuori kokee vanhemman läsnäolon turvallisuutta ja mukavuutta lisäävänä, silloin runsaskin läsnäolo on paikallaan.”
Aikuisten oikea reagointi lapsen kilpaurheilussa vastaantuleviin tilanteisiin on tärkeintä. Siinä missä lapsi ja nuori harjoittelee kilpaurheilun kautta ilon tunteita, pettymysten kestämistä ja monia tunteita siltä väliltä, ei aikuinen voi enää harjoitella lapsen harrastuksessa omia tunteitaan.
”Lapsen ja nuoren itsetunto on vasta kehittymässä. Meille on aivan selvää, ettei 11-vuotiasta laiteta nostelemaan raskaita painoja. Yhtä selvää pitäisi olla se, ettei tuon ikäisen lapsen voi olettaa kantavan kovia paineita, mollaamista tai vähättelyä. Aikuisen tehtävä on tukea lasta ja tarjota lapsen ja nuoren itsetunnolle ravintoa. Joskus se on kannustus, joskus lohduttaminen”, Keränen kiteyttää.
Koska lapsen ja nuoren itsetunto ei kestä vielä kaikkea, on aikuisten lasten kilpaurheilussa oltava hyvin tarkkoina tekemisistään. Jos lapsi ja nuori huutaa, itkee tai paiskoo tavaroitaan pettymystä purkaessaan, ei aikuinen voi toimia lapsen harrastuksessa samoin.
”Lapsi ja nuori imee kaiken itseensä kuin sieni. Kaikki aikuisten sanomiset ja varsinkin mollaamiset jäävät vuosiksi jopa sanasta sanaan lapsen mieleen. Kehitysvaiheessa oleva itsetunto voi saada kovia kolauksia, kun lapsi ja nuori ottaa kaiken vastaan, eikä vielä osaa suhteuttaa asioita. Lapsen into kilpaurheiluharrastukseen säilyy ja kasvaa, kun ympärillä olevat aikuiset käyttäytyvät aikuismaisesti.”
Kovaan kilpailemiseen ei ole kiirettä
Lapsen ja nuoren psyykkinen kehitys kulkee aikaan ja kehitysvaiheisiin sidottuja latuja pitkin. Sama koskee fyysistä kehitystä. Jokaisen lapsen ja nuoren fyysinen kehitys tapahtuu yksilöllisesti. Biologinen kehityshaitari 8-14-vuotiailla on erittäin laaja.
”Lähtökohta on, että lapsen pitää liikkua paljon. Liikuntaharrastus ja kilpailu kuuluvat lapsen ja nuoren luonnolliseen kehitykseen, mutta 8-14-vuotiaiden lasten ja nuorten kilpailutulosten perusteella on mahdotonta ennustaa, kenestä mahdollisesti tulee huippu-urheilija ja kenestä ei”, muistuttaa urheilulääkäri Harri Hakkarainen, joka toimii mm. jääkiekossa Oulun Kärppien ja miesten maajoukkueen lääkärinä.
”Kovan kilpailuttamisen aika ei vielä olekaan tuossa iässä, vaikka toki kilpailu siihenkin ikäkauteen kuuluu. 8-14-vuotiaiden harrastamisessa avainsana on monipuolisuus. Taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittäminen ovat tärkeimpiä. Jos tässä ikävaiheessa keskitytään kovaan kilpailuun, se tarkoittaa käytännössä vähemmän toistoja, yksipuolisempia toistoja ja supistaa monipuolisuutta. Sen paremmin kansanterveydellisesti kuin mahdollista tulevaa kilpaurheilu-uraa ajatellen liika kilpailuttaminen tuossa ikävaiheessa ei ole eduksi”, Hakkarainen muistuttaa.
Kilpaileminen kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen ja tuloksella on merkitystä. Mutta tuloksen merkitys on osa lapsen kasvun ja kehityksen rakennuspuita, ei kentän laidalla olevien vanhempien keskinäisen kilpailun ja vertailun väline.
Lasten kilpailo ei saa vaihtua aikuisten kilpailuksi.
KILPAILO KUULUU LASTEN URHEILUUN
•Kilpaileminen on lapselle kova juttu
•On tärkeää, että lapsi nauttii kilpailemisesta
•Aikuiset ratkaisevat kilpailemisen ilmapiirin
•Lasten kilpailut eivät ole aikuisten kilpailuja
•Tulos on tärkeämpi kuin paremmuusjärjestys tai sarjataulukko
Lähde: Nuori Suomi, teksti Henry Järvinen
|
